Alan Bradley - Nokisen tomumajan arvoitus


As Chimney Sweepers Come to Dust
Bazar 2017 (alkuteos 2015)
★★★☆☆

Huom! Sisältää paljastuksia sarjan edellisistä osista.

"Kuten jo sanoin, olin omillani ja todisteiden haaliminen oli ja olisi jatkossakin kuin lattialle levinneiden pippureiden keräämistä."

Nokisen tomumajan arvoitus on seitsemäs osa Flavia de Lucen seikkailuja, edellisten kahden osan arvostelut voit lukea täältä ja täältä. Ehkä on jo tylsää lukea saman kirjasarjan arvosteluja, mutta muistakaan kuin lukemistani kirjoista en voi kirjoittaa, joten tässä sitä mennään taas!

Edellisen kirjan lopussa Flavia sai kuulla, että hänen isänsä ja tätinsä ovat päättäneet lähettää hänet Kanadaan Miss Bodycoten tyttökouluun. Se, että samaa koulua on käynyt myös Flavian edesmennyt äiti Harriet, ei saa häntä innostumaan maisemanvaihdoksesta vaan hän kokee tulleensa karkotetuksi ja väärinkohdelluksi. Flavian ei tarvi kovin kauaa pyöritellä peukaloitaan Bodycotessa, koska heti hänen ensimmäisenä iltana hänen makuuhuoneensa takasta tipahtaa muumioitunut ruumis, jonka arvoitusta salapoliisimme lähtee tietenkin selvittämään. Matkan varrella Flavia osallistuu ensimmäistä kertaa elämässään oppitunneille ja saa kuulla lisää Peltokanalinnuista eli jonkinlaisesta maailmansotien aikaisesta salaseurasta, johon osa Flavian sukulaisista ja nyt myös hänet itse, on liitetty.

Luulin olevani kirjasarjan suhteen jo lähes kyvytön arvostelemaan sitä objektiivisesti, koska kuten kirjoitin aiemmin, luovuin kriittisestä suhtautumisestani erikoiseen sankarittareen ja hänen seikkailuihinsa jo alkumetreillä ja tämän jälkeen olenkin vain nauttinut niistä. En kuitenkaan rakastanut Nokisen tomumajan arvoitusta samalla tavalla kuin aiempia ja arvostelenkin sen vain kolmen tähden arvoiseksi suoritukseksi. Eniten minua häiritsi, että tosiaan, Flavia törmää heti ensimmäisenä iltanaan ruumiseen, jonka mysteerin selvittäminen toimii kirjan pääjuonena. Toki aiemmissakin sarjan osissa juoni on pyörinyt tarinan alussa tapahtuneen murhan tai ruumin löytämisen ympärillä, mutta nyt se oli erityisen silmiinpistävää, koska tämä tapahtui Flavialle ennestään vieraassa ympäristössä. Muissa kirjoissa olen aina ajatellut, että hänen elämässään on ns. tavallisempia vaiheita murhamysteerien selvittämisen ympärillä ja kirjat ovat ikäänkuin Flavian muistiinpanoja niiden ratkaisusta.

Kirjassa tuodaan esiin sivujuonena myös koulusta kadonneiden tyttöjen arvoitus, jossa olisi mielestäni ollut aineksia pääjuoneksi. Toivoisin, että Bradley ottaisi repertuaariinsa myös muita mysteerejä, kuin tämän tavalliseksi muotoutuneen tarinan, jossa jokainen kirja alkaa murhasta, joka lisää Flavian elämän epäuskottavuutta.

Toivoin, että Nokisen tomumajan arvoitus olisi kertonut lisää Peltokanalinnuista, koska tämä mielenkiintoinen juonikuvio alkoi kehkeytymään edellisessä osassa ja ymmärsin yhdeksi syyksi Flavian lähettämiselle toiselle mantereelle olevan juuri se, että hän kulkisi äitinsä jalanjäljissä. Bradley tekee kuitenkin erikoisen ratkaisun kertomalla lukijalle Flavian äänellä, että "hänelle kerrotut asiat ovat niin salaisia, ettei voi kertoa niistä enempää". Mitä ihmettä? Tämä lukijan pimentoon jättäminen ei saanut ainakaan minua puolelleen.

Myös seuraavat kaksi osaa on jo suomennettu ja toivon kovasti taas tuttua imua sarjaan! Nokisen tomumajan arvoitus muuten sopii Helmet-lukuhaasteessani kohtaan 36. Kirjassa ollaan yksin.

2 kommenttia:

Mai Laakso kirjoitti...

Olen ehkä alkanut kyllästyä sarjaan, kun kirjoja ilmestyy joka vuosi kaksi. Nämä uusimmat eivät enää kiehdo yhtä kovasti kuin ensimmäiset.

Katri kirjoitti...

Joo, onhan se totta, että tuo samantyyppinen juonikuvio alkaa vähän kyllästyttää minuakin. Pidin kuitenkin juuri tuosta salaseura-kehittelystä ja siksi petyinkin tähän sarjan osaan.