Sarah Lark - Valkoisen pilven maa

 Im Land der weißen Wolke

Bazar Kustannus 2015 (alkuteos 2007)
★★★☆☆

Nappasin kirjastosta Sarah Larkin kirjan Valkoisen pilven maa taas kerran kauniin kansikuvan perusteella. Innostuin myös kirjan sijoittumisesta Uuteen-Seelantiin, koska en ole kyseisestä maasta vielä lukenut yhtäkään kirjaa, kummallista kyllä. Kirjan sivumäärä, lähes 900 sivua, tosin vähän huippasi, koska kyllästyn helposti. 

Kirjan alkuasetelmassa päähenkilöt Helen ja Gwyn elävät tahoillaan kotimaassaan Iso-Britanniassa vielä tietämättöminä siitä, että heidän koko elämänsä tulee muuttumaan toisella puolella maailmaa solmittavien avioliittojen johdosta. Helen toimii hemmoteltujen aatelispoikien kotiopettajattarena, kun kuulee, että Uuteen-Seelantiin muuttaneille siirtolaismiehille etsitään vaimoja. Hän saa lähettämäänsä kirjeeseen romanttisen vastauksen ja uskaltautuu astumaan Uuteen-Seelantiin purjehtivaan laivaan. Siellä hän tapaa aatelisen perheen tyttären Gwynin, jonka isä on menettänyt uhkapelissä uusseelantilaisen lammastilallisen pojalle. 

Toisin kuin Helen, Gwyn ei ole koskaan perheensä painostuksesta huolimatta haaveillut avioliitosta pätkän vertaa vaan hän haluaisi keskittyä maatilan hoitamiseen, lampaiden paimentamiseen ja rakkaisiin eläimiinsä. Muutto Uuteen-Seelantiin tarjoaa kuitenkin Gwynille ainutlaatuisen mahdollisuuden paeta tulevaa aatelisrouvan puuduttavaa elämää kotimaassaan ja hän lähtee matkaan innoissaan. Pelkkä seikkailunhaluhan ei olisi kyseisenä aikakautena hienolle naiselle sopiva syy matkustamiseen ja myös Helen joutuu tahollaan korostamaan, että lähtee matkalle vain aviomies mielessään. 

Perillä Heleniä ja Gwyniä toki odottaa avioliitto kuten etukäteen on sovittu, mutta heidän kauhistuksekseen aviomiehet osoittautuvat aivan erilaisiksi, kuin mitä he ovat odottaneet. Naiset yrittävät selviytyä uuden elämän tuomista koettelemuksista miten kuten pystyvät ja tukeutumalla ystävyyteensä.

Helen ja Gwyn ovat eri yhteiskuntaluokista mutta heidän kohtaloitaan yhdistää se, ettei 1800-luvun lopussa naisille ollut juuri muita tulevaisuudenvaihtoehtoja kuin avioliitto ja äitiys. Kirjassa käsitellään päähenkilöidensä tarinoiden välityksellä naisen asemaa ja sukupuolen välistä syvää epätasa-arvoa, jolloin naiset olivat aina miehen, ensin isän ja sitten aviomiehen, holhouksen alla ja joutuivat alistumaan tiukkoihin käyttäytymisnormeihin. Pidin kirjaa ensimmäiset muutama sata sivua luettuani jokseenkin harmittomana ja kepeänä mutta juoneen tuli myös tummempia sävyjä. Ihan herkimmille romantiikannälkäisille lukijoille kirja ei siten ole paras valinta.

Hevos- ja koirarakkaana ihmisenä pidin siitä, miten eläimiä nostettiin eräänlaisina sivuhenkilöinä tarinaan. Vaikka kirjassa oli myös romantiikkaa, se oli erityisesti kuvaus ystävyydestä ja naisten (heikosta) asemasta muutama vuosisata sitten. Valkoisen pilven maa ei muuttanut maailmaani enkä välttämättä vuosien kuluttua muista sen sisällöstä kovin paljoa. Se oli kuitenkin ihan viihdyttävä ja jos ei pituutensa vuoksi sovi ihan välipalakirjaksi, ainakin kaveriksi kesälomalla riippumattoon. 

Kirjan pituuden kanssa kävi kuten odotinkin eli intoni vähän sammahti sen puolessa välissä, jossakin niillä paikkeilla kun Helenin ja Gwynin lisäksi tarinaan ilmestyi uusia minäkertojia, jotka vielä teoksen alussa olivat olleet lapsia tai eivät edes vielä syntyneet. Kirja olisi voitu mielestäni pätkäistä tästä kohtaa kahtia. Sarjan seuraava osa, Maorien laulu, kertoo näemmä Helenin ja Gwynin lastenlapsista ja pysyttelee samoissa tiiliskivimäisissä sivumäärissä. Ihan heti en koe pakottavaa tarvetta jatkaa sarjan parissa mutta varmasti senkin aika vielä tulee!

Valkoisen pilven maa sopii Helmet-haasteessani kohtaan 11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa.