Leffa-arvostelu: The Favourite (2018)

★★★☆☆

Ja taas on aika elokuva-arvion! Kävin juuri katsomassa elokuvan The Favourite (2018), joka voi olla osalle tuttu tämän vuoden Oscar-kähinöistä. Se oli nimittäin ehdokkaana parhaaksi elokuvaksi ja pääosaa esittävä Olivia Colman voitti roolisuorituksestaan parhaan naispääosan Oscarin. Itse päätin mennä katsomaan elokuvan heti nähtyäni trailerin, koska kuten kirjoitin aiemmin, haluan käydä katsomassa elokuvia, joissa on mielenkiintoisia naisrooleja. Ja tietenkin samoin kuten rakastan historiallisia kirjoja, pidän kovasti myös historiallisiin tositapahtumiin pohjautuvista leffoista.

The Favourite kertoo vuosina 1702-05 Iso-Britanniaa hallinneesta kuningatar Annasta (Olivia Colman) ja hänen suosiostaan kilpailevasta kahdesta ystättärestä, Marlborough'n herttuattaresta Sarah Churchillista (Rachel Weisz) ja tämän serkusta Abigail Hillistä (Emma Stone). Leffan jälkeen oli pakko selvittää, pitääkö sen juoni paikkansa ja kyllä ainakin osittain, sillä Sarah Churchill todella toimi kuningattaren parhaana ystävänä ja myös poliittisena neuvonantajanaan. 


Elokuva esittää kuningatar Annan epävakaana ja toisten mielipiteille alttiina hallitsijana ja hän ottaa vuorotellen neuvoja vastaan kummaltakin ystävättäreltään, koskivat ne sitten sotapolitiikkaa tai vähemmän merkityksellisiä asioita. Oikeastaan Annaa ei tunnu paljon valtion asiat kiinnostavan vaan hän mieluummin leikkisi lemmikaniensa kanssa tai lepäilisi huoneessaan muiden hoitaessa poliittisen juonittelun. Annaa riivaa myös heikko terveys ja surullinen historia, hän kertoo elokuvassa menettäneensä lähes kaksikymmentä lasta, joko keskenmenoina tai heti syntymän jälkeen. Tarkistin tämänkin asian elokuvan jälkeen ja se piti myös paikkansa.


Aivan ilmiselvästi parasta elokuvassa oli naispäähenkilöiden esittäminen muulla tavalla kuin mihin olemme useimmiten tottuneet (useimmiten siksi, että naisten roolihahmot alkavat onneksi pikkuhiljaa monipuolistua). Sarah Churchill ja Abigail Hill oli kirjoitettu älykkäiksi ja häikäilemättömiksi, seksuaalisesti aktiivisiksi ja itsevarmoiksi eli siis sellaisiksi, joiden näyttelijöinä olemme useimmiten tottuneet näkemään miehen. Erityisen ilahduttavaa tämä oli siksi, että elokuva sijoittuu 1700-luvun alkuun ja kompleksiset päähenkilöt loivat ajalle tyyypillisen konservatiivisuuden kanssa mielenkiintoisen ristiriidan.


On sitten Oscareista mitä mieltä tahansa, esimerkiksi itse en mitenkään arvota katsomiani elokuvia palkintojen perusteella, Colman näyttelee fantastisesti hyvin epävakaata kuningatarta ja vaikken muita Oscar-kilpaehdokkaita ole nähnykään, hän on varmasti pystinsä ansainnut. Ihastuin Colmanin näyttelemiseen jo rikossarjassa Broadchurch (2013-2017), joka on muuten parhaita brittiläisiä sarjoja, joita olen nähnyt. Eli vahva suositus myös sille! Myös muiden päähenkilöiden, Emma Stonen ja Rachel Weiszin roolisuoritukset olivat erittäin hyviä ja uskottavia. Elokuvan ohjaus oli myös upeaa ja vaikken ohjaamisesta kovin paljoa ymmärräkään, olivat esimerkiksi pitkät, henkilöitä linnan käytävillä seuraavat kohtaukset hienosti toteutettu.


Elokuva yllätti siinä mielessä negatiivisesti, että naisten välisten suhteiden kuvaukset olivat trailerissa tuotu esiin elokuvan humoristisempaa puolta esiintuoden, kun taas itse elokuvan tunnelma oli paikoitellen aika ahdistava. Kireää tunnelmaa luotiin muun muassa piinaavalla viulumusiikilla ja jatkuvalla väkivallan uhalla. Herkkänä katsojana jatkuva uhkailu ja välillä jopa raakuus ei ollut minun heiniäni, joten arvostelu tipahti kolmeen tähteen.

3 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Mietin juuri menisikö tätä katsomaan nähtyäni trailerin ja kaverini ehdotettua tätä juuri noiden vähän erilaisten naiskuvien (+ tietenkin pukudraaman) vuoksi. Oli hauska törmätä arvosteluun tästä, kun kävin Kotimaisten kirjablogien listaa läpi :D

Katri kirjoitti...

Moi, kiva jos arvostelusta oli hyötyä! :)

Anonyymi kirjoitti...

Kiinnostava kuulla mielipiteesi elokuvasta, ja että olit tarkistanut faktojakin taustalta. Minusta traileri taas antoi hyvän (=kuvaavan) kuvan elokuvasta ja sen tunnelmasta, sellaisen synkän ja aika omituisen. Elokuva vastasi minun odotuksiani hyvin. Olihan se aika erikoinen ja ahdistava, mutta ihan hyvä kuitenkin. Odotinkin ahdistavansävyistä sen trailerin pohjalta.