The Dead in Their Vaulted Arches
Bazar 2017 (alkuteos 2014)
★★★★☆
Alan Bradleyn Flavia de Luce-kirjasarjassa on ilmestynyt jo kymmenen kirjaa, joista on suomennettu kahdeksan. Nyt lukemani Kuolleet linnut eivät laula on niistä kuudes. Blogistani löytyy myös edellisen osan Loppusoinnun kaiku kalmistossa arvostelu, voit lukea sen täältä.
Kirjoitin viime arvostelussa miten pidin siitä, että Flavian suvun tarina alkoi kytkeytymään enemmän kirjan juoneen ja Kuolleet linnut eivät laula jatkaa edelleen de Lucen perheen salaisuuksien paljastamista. Viime kirja jäi mahtavaan koukkuun, joka siis oli se, että perheen kymmenen vuotta sitten Himalajalla kadonnut äiti oli löytynyt. Kuudes kirja alkaa tilanteesta, jossa Flavia perheineen on odottamassa juna-asemalla äitinsä paluuta takaisin Bishop's Laceyn kylään. Asemalla Flavia kohtaa kaksi henkilöä, jotka molemmat jättävät hänelle kryptisen, kummallisella tavalla lintuihin liittyvän viestin. Ensimmäinen Flavian tapaama henkilö on Iso-Britannian silloinen presidentti Winston Churchill ja toinen tuntemattomaksi jäänyt mies, joka viestin jättämisen jälkeen tyrkätään julmasti ohiajavan junan alle.
Aiemmat Flavian selvittämät murhamysteerit ovat liittyneet kylän henkilöihin mutta olleet enemmän tai vähemmän irrallisia tapahtumia hänen omasta elämästään. Kuten sanottua, Kuolleet linnut eivät laula paljastaa perheen salaisuuksia roppakaupalla ja samalla Flavia ottaa ison askeleen pois lapsuudesta (vaikkei nyt aiempienkaan murhien selvittäminen varsinaista normaalia lapsuutta ole ollut). Pidin kovasti tästä sarjan kehityssuunnasta ja henkilöhahmojen syventämisestä. Esimerkiksi Flavian persoonaan tulee aiemman näsäviisauden oheen enemmän ulottuvuuksia hänen pohtiessaan ristiriitaisia tunteitaan suhteessa kadonneeseen äitiinsä ja etäiseen isään. Paljastukset Flavian perheestä saavat myös ymmärtämään perheenjäsenten aiempaa käyttäytymistä ja toimintaa paremmin. Myös kirjan sävy on aiempia vakavampi. Ihastuin myös siihen, miten Bradley kytkee kirjan tapahtumat toiseen maailmaansotaan ja tuo näyttämölle ensimmäistä kertaa myös todellisen historiallisen henkilön, Churchillin. Bradley on tehnyt myös muun taustatyön ajan kapineista hienosti ja kuvaa mielenkiintoisesti esimerkiksi vanhojen filminauhojen kehittämistä ja sodanaikaisella lentokoneella ajelua.
Bradleyn kirjat ovat jostain syytä aina niin koukuttavia, että yllätyn joka kerta, kun murhaaja selviää ja kirja "yllättäen" loppuukin. Tästä kirjasta on todella vaikeaa kirjoittaa arvostelua niin, ettei paljastaisi sen yllätyksiä. En siis voi muuta kuin suositella koko sarjaa ja kehottaa myös yrittämään pääsemään yli mahdollisesta alkuhämmennyksestä ja pienestä ärsytyksestä nenäkästä Flaviaa kohtaan. Saatat nimittäin menettää sydämesi tälle myrkynkeittäjälle, niinkuin minullekin on käynyt.
Tällä kirjalla kuittaan Helmet-lukuhaasteesta, kohdan 45. Kirjan nimessä on kieltosana (tämä sopisi myös kohtaan 12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan mutta kirjavuoden ollessa vielä alussa, jätän tämän auki).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti