Koko Hubara - Ruskeat Tytöt

Like Kustannus 2017
★★★★★

"Minä en haluaisi tehdä mitään muuta kuin lukea kirjoja, jotka kertovat minusta. Haluaisin vain ja ainoastaan löytää jotakin, mihin tarrata kiinni ollakseni olemassa. Jotakin, mikä läikähtää kun siihen koskee."

Koko Hubaran Ruskeat Tytöt (2017) on roikkunut lukulistallani jo kohta puolisentoista vuotta. Sain aikaiseksi tartuttua teokseen Helmet-lukuhaastessa olevasta kohdasta Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja. Jäin miettimään termin rodullistaminen tarkkaa määritelmää, johon Hubara tarjoaakin heti kirjan alussa vastauksen:

"Rodullistamisella tarkoitetaan sitä, että vaikka jo moneen kertaan on tieteellisesti todistettu, ettei biologisia rotuja ole olemassa ja kaikki ihmiset ovat ihonväristään huolimatta aivan samanlaisia, on silti monenlaisia sosiaalisia rakennelmia ja prosesseja, joissa meidännäköisemme ihmiset tulevat yhä edelleen kohdelluksi/ulossuljetuksi ja nähdyksi/häivytetyksi historiallisten, kolonialististen, imperialististen, kapitalististen rotumääritelmien mukaisesti tietyin, väkivaltaisin tavoin".

Kirja on kokoelma tunne-esseitä, jotka yhdistävät faktan ja kaunokirjallisen ilmaisun elettyyn elämään. Kirjan esseiden läpileikkaavina teemoina ovat muun muassa identiteetti, toiseus, sukupuoli ja myös kauneus, joita Hubara tarkastelee pitkälti omien elämänkokemuksiensa kautta. Hubara kirjoittaa paljon samastumisesta ja erityisesti siitä, minkälaista on kasvaa aikuiseksi niin, ettei yhteiskunnassa tai kulttuurissa ole tarjolla samastuttavia kohteita, toisia Ruskeita Tyttöjä sekä siitä, mitä on tulla kohdelluksi jatkuvasti erilaisena ja toisena, ei ikinä normina. Välillä avoimen vihamielisesti, välillä eksotisoinnin ja seksualisoinnin kautta. Ruskeiksi Tytöiksi Hubara määrittelee kaikki ei-valkoiset, jotka nähdään etnisinä, eksoottisina ja erilaisina muuhun väestöön verrattuna. 

Ruskeat Tytöt ei ollut helppo kirja, eikä sen kuulukaan olla. Kirjaa ei ole kirjoitettu minulle ja oman etuoikeutetun asemani tarkastelu kirjaa lukiessa tuntuikin kivuliaalta mutta se on välttämätöntä. Se on välttämätöntä siksi, jotta pystymme tunnistamaan esimerkiksi ympärillämme olevat ja teoilla ja sanoilla ylläpidetyt rodullistamisen mekanismit tai sukupuolen ja seksuaalisen epätasa-arvon. Ne ja me, joilla on etuoikeutettu asema ja tämän vuoksi saatua valtaa, on myös vastuu avata silmänsä ja tunnustaa tämä. Kuten Hubara kirjoittaa, on kuitenkin muistettava ja tunnustettava, että ne ihmiset, jotka ovat erilaisuutensa vuoksi epätasa-arvoisessa asemassa, on jo ääni, eikä heidän päälleen ja ylitseen tule puhua. Hubara kirjoittaa tarkasti myös omista etuoikeuksistaan, esimerkiksi siitä, että on Suomen kansalainen ja puhuu sujuvaa suomea ja korostaa sitä, että kertoo oman tarinansa Ruskeana Tyttönä eikä universaalia totuutta kaikista rodullistetuista naisista.

Vaikka kirja ei ollut helppoa luettavaa, se oli tärkeä, koskettava, ainutlaatuinen ja aivan älyttömän taitavasti kirjoitettu. Luin kirjaa vähän kerrallaan siksi, että tarvitsin joka kappaleen jälkeen aikaa miettiä ja sisäistää. Hubara yhdistää taidokkaasti Ruskeana Tyttönä elettyä elämää muun muassa feministiseen teoriaan. Hän tuo ansiokkaasti ilmi myös sen, miten sanat ja termit pitävät yllä ja tuottavat alistavia rakenteita ja miten sanoja ja kieltä tulee ottaa haltuun.

Ruskeat tytöt on kirja, mitä toivon jokaisen ikään, sukupuoleen ja etniseen taustaan katsomatta lukevan. Erityisesti toivon, että sen saa käsiinsä mahdollisimman moni Ruskea Tyttö, joille Hubara kirjoittaa. Olen vahvasti sitä mieltä, että Ruskeat Tytöt on niin merkittävä teos ja ilmeisesti Suomessa vielä ainoita lajissaan, että pidän sitä myös hyvin yleissivistävänä teoksena. 

Täten katson kirjan sopivan Helmet-lukuhaasteessa kohdan 10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirjan lisäksi kohtaan 8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen.