Laini Taylor - Aika taistelun ja tähtivalon

Days of Blood and Starlight

Tammi 2013 (alkuteos 2012)

★★☆☆☆

Huom! Sisältää paljastuksia sarjan edellisestä osasta.

Aika taistelun ja tähtivalon on toinen osa Laini Taylorin kirjasarjassa Karou. Ensimmäisen osan Karou, savun tyttären (2011) arvostelun, voit lukea täältä.

Edellinen osa päättyi Karoun ja Akivan kohtalonomaisen romanssin saamaan ikävään käänteeseen, kun Karou sai tietää Akivan olleen serafitovereidensa kanssa osallisena murhaamassa Karoun kimeeriperhettä, johon kuuluivat muun muassa hänen ottoisänsä Brimstone. Tämän johdosta Karou ja Akiva ovat siis lähes koko kirjan erillään, Karou on perinyt Brimstonen manttelin ja päätynyt kimeerisotilaiden luojaksi ihmisten maailmaan, Akiva taas on palannut takaisin serafeiden pariin Eretziin, joskin muuttuneena miehenä.

Nurisin ensimmäisen osan arvostelussa päähenkilöiden tylsästä romanssista ja toinen osa oli tässä mielessä, jos mahdollista, vielä puuduttavampi. Suurin osa Akivaa käsittelevistä osuuksista oli hänen masentunutta ikävöintiään Karouta kohtaan ja Karou taas painiskeli enkelirakastajaansa kohdistuvien ristiriitaisten ja repivien tunteiden kanssa. Blaah.

Tämän lisäksi ymmärsin kirjan puolivälin paikkeilla sen, mikä minua sarjassa ehkä eniten häiritsi. Kirjasarjan pääteemana on kimeereiden ja serafien välinen sota ja sinällään on siis ymmärrettävää, että siihen liittyy myös tappamista ja väkivaltaa. Kuitenkin kirjoissa kuvattu väkivalta on paikoitellen älyttömän raakaa, kohdistuu "siviileihin" ja pitää sisällään myös kidutuksen kuvauksia. Väkivallalla mässäily ei saanut ainakaan minua puolelleen ja se oli mielestäni liiallista siihen nähden, että kirjasarja luokitellaan nuorten aikuisten fantasiakirjallisuudeksi. Jotenkin raakuus ei myöskään ihan kulkenut käsi kädessä päähenkilöiden toisiinsa kohdistamien romanttisten haikailujen kanssa.

Kolmantena heikkoutena oli juonen ennalta-arvattavuus, erityisesti se, miten sekä Karou että Akiva päätyvät omien joukkojensa johtotähdiksi rotujen välisen sodan päättämisessä ja vieläpä sattumalta samaan aikaan toisistaan tietämättä. Lisäksi olisin toivonut, kuten aiemmassakin osassa, lisää maailmojen kuvausta, esimerkiksi Akivan kyvystä valjastaa magiaa omaan käyttöönsä muista serafeista poiketen tai kimeerien henkiinherättämistaidon taustaa. Lisäksi kirjassa väläyteltiin taas kuten ensimmäisessäkin, toisen enkelirodun olemassaolosta mutta siihen se sitten jäikin. Paras ja oikeastaan ainoa mielenkiintoinen juonenkäänne tapahtui ihan kirjan lopussa, jonka vuoksi olin lopulta ihan tyytyväinen että kahlasin melkein 700 sivuisen kirjan läpi. Jos jotain muuta positiivista pitää vielä keksiä, niin kirjan kieli on suht sujuvaa ja siten nopeasti luettavaa.

Viime arvostelussani jäin pohtimaan lukaisisinko sarjan viimeisen osan englanniksi, koska suomennosta ei ole vielä tehty. Nyt päädyin kuitenkin siihen että en, koska kirjastot ovat pullollaan lukematonta fantasiaa ja varmasti parempaa kuin tämä.  Aloitin esimerkiksi viime vuoden puolella Noituri-sarjaa, joten ehkäpä sitä seuraavaksi! 

Hyvää tässä kirjassa oli muuten myös se, että saan tällä kuitattua ensimmäisen kohdan vuoden 2019 Helmet-lukuhaasteesta, kohta 14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi.