Speaking from Among the Bones
Bazar 2016 (alkuteos 2013)
✩✩✩✩ / ✩✩✩✩✩
"Kuule Sowerby, ei tarvitse olla niin alentuva. En ole lapsi. Tai no, tarkasti ottaen ja lain silmissä minä kyllä taidan olla lapsi mutta on inhottavaa, jos minua kohdellaan sellaisena."
Flavia seikkailee jälleen! Loppusoinnun kaiku kalmistossa on jo viides osa Alan Bradleyn Flavia de Luce-sarjassa. Aiemmat sarjan osat ovat Piiraan maku makea, Kuolema ei ole lasten leikkiä, Hopeisen hummerihaarukan tapaus ja Filminauha kohtalon käsissä.
Flavia on 11-vuotias harrastelijasalapoliisi, joka sattuu aina olemaan väärässä paikassa väärään aikaan. Tai väärässä paikassa ehkä muiden mielestä, koska hänen suurimpia intohimojaan ovat kemian ja erityisesti myrkkyjen tutkimisen lisäksi erilaisten mysteerien selvittäminen. Bradleyn kirjat ovat hämmentävä ja ainutlaatuinen sekoitus nuoren tytön seikkailuja ja aikuisten dekkaria. Vaikka päähenkilö onkin lapsi, kirjojen tapahtumat ovat olleet sen verran jännittäviä ja verisiä, että ne on ehdottomasti suunnattu aikuisille lukijoille.
Sarjan ensimmäisten kirjojen aikana minua häiritsi muutama asia, joihin en vielä viidenteenkään mennessä ole saanut vastauksia. Miten 11-vuotias tyttö kykenee selvittämään välillä suht julmiakin murhia? Miksei Flavia käy koulua? Miten pienessä Bishop's Laceyn kylässä tapetaan jatkuvasti? Lopulta päätin hiljentää sisäisen kriitikkoni ja suhtautua Flavian seikkailuihin eräänlaisina satuina niin, ettei niiden tarvitsekaan olla kaikilta osin loogisia.
Kirjassa Loppusoinnun kaiku kalmistossa Flavia sattuu taas kasvokkain kuoleman kanssa ollessaan todistamassa Bishop's Laceyn suojelupyhimyksen jäänteiden ylöskaivamista. Kuinka ollakaan, pyhimyksen sijaan kirkon kryptasta löytyykin paikallisen urkurin ruumis.
Viihdyin taas Flavian seurassa hänen ratkaistessaan monimutkaista rikosta uskomattomalla päättelykyvyllään, rohkeudellaan ja tietenkin kemiantuntemuksellaan. Pidin erityisesti siitä, miten kirjassa Flavian oman suvun ja kylän historiaa punottiin yhteen.
Vaikka jokaisessa kirjassa onkin oma pääjuonensa erikoisine murhineen, taustalla kulkee sivujuonena tarina Flavian perheestä ja heidän kotikartanostaan Buckshaw'sta. Aiemmissa osissa nämä taustatekijät ovat pysyneet suht muuttumattomina, Flavian isosiskot yhtä ilkeinä kuin aiemminkin ja isä etäisenä ja surun murtama vaimonsa poismenon vuoksi. Tässä kirjassa Bradleyn tavoitteena tuntui olevan uuden suunnan ottaminen, muun muassa tuomalla esiin Buckshaw'n epävarma tulevaisuus perheen vararikon vuoksi sekä lopun jännittävä cliffhanger, jota en todella osannut odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti