Otava 2018
✩✩✩ / ✩✩✩✩✩
Johanna Valkaman trilogia Metsän ja meren-suku täydentyy viimeisellä kirjalla, Kaukosaarten Ainolla, joka jatkaa Hämeen parantajan Aurin suvun tarinaa. Ensimmäinen osa kertoi Aurista itsestään, toinen tämän tyttärestä Tuulista (katso arvostelu tästä) ja nyt luettavana ollut viimeinen osa Tuulin pikkuveljestä Iki-Kuurasta.
Iki-Kuura on lähtenyt selvittämään perhettä varjostaneen ennustuksen salaisuutta mutta päätyy haaksirikon seurauksena kaukaisille Färsaarille. Sieltä hän löytää Itämeren Aurista tutun Erik Tuulihatun, kadoksissa olleen setänsä. Färsaarilla Iki-Kuura kohtaa myös elämänsä ensimmäisen ja ainoan oikean rakkauden, Irlannista miehensä väkivaltaisesta tyranniasta paenneen Annen.
Pidin mukavana vaihteluna sitä, että vaikka tarinan pääjuoni oli samankaltainen, tuttu ja turvallinen kertomus itsenäistymisestä ja rakkauden löytämisestä kuten aiemmatkin, seikkailu ei alkanut kotipitäjästä vaan hyppäsi suoraan kirjan tapahtumapaikkaan Färsaarille. Ajattelen, että kolmas Suomeen ja samaan sukuun sijoittuva tarina olisi ollut jo liikaa edellisten toistoa.
Taas kerran pidin myös Valkaman kauniista kielestä, erityisesti siitä miten hän kuvasi Färsaarten karua ja kaunista luontoa. Ja vaikken luonnollisesti tiedäkään, miltä puheenparsi rautakauden Pohjoismaissa on kuulostanut, kirjan henkilöiden dialogi ja sanavalinnat tuntuivat uskottavilta. Jäin tosin miettimään, millä kielellä nykyisen Suomen, Ruotsin, Skotlannin ja Irlannin alueilta olevat henkilöt kykenivät kommunikoimaan keskenään? Siihen en saanut kirjassa vastausta. Kirjassa oli lisää mielenkiintoista kuvausta skandinaavisesta mytologiasta ja uusien päähenkilöiden mukana myös kelttiläistä muinaisuskoa druideineen.
Olen kuunnellut kaikki kirjat äänikirjoina, pitkälti työmatkoilla, johon ne täydellisesti soveltuvatkin. Kirjat ovat sopivan kevyitä ja viihteellisiä sisällöltään mutta koska ne pitävät sisällään myös todellisia historian henkilöitä ja mytologiaa, ne eivät missään nimessä ole täyttä hömppää.
Goodreadsin ja Valkaman kotisivuilta katsoin, että hän ei ole vielä kirjoittanut muita aikuisten romaaneja, satuja kylläkin. On mielenkiintoista nähdä millä tiellä kirjailija jatkaa, kirjoittaako hän edelleen rautakauteen ja Suomeen liittyvää kirjallisuutta vai jotakin ihan muuta? Itse en ole ainakaan vielä kyllästynyt viikinkiaikaan ja toiveenani olisi saada lukea tarina viikinkien mailta. Olen oikeastaan lukenut vain yhden kirjan viikingeistä, Taavi Vartian Varastettu vaimo: keskiaikaan sijoittuva romaani (2015), joka oli ihan viihdyttävä. Pitääkin alkaa tutkailemaan muuta viikinkikirjallisuutta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti