Clare Mackintosh - Annoin sinun mennä

I Let You Go

Gummerus 2017 (alkuperäisteos 2014)

★★★☆☆

Brittiläinen Clare Mackintosh työskenteli ennen kirjailijanuraansa 12 vuotta poliisina ja hänen ensimmäinen teoksensa Annoin sinun mennä onkin saanut inspiraationsa Mackintoshin entisessä työssään kohtaamasta tosielämän rikoksesta. Kirja päätyi lukulistalleni jälleen kerran Goodreadsin loistavien arvioiden vuoksi ja odotin sen lukemista innolla.

Tuntemattomaksi jäänyt autokuski ajaa 5-vuotiaan pojan kuoliaaksi tienristeyksessä ja pakenee onnettomuuspaikalta. Etsivät Ray Stevens ja hänen nuorempi kollegansa Kate Evans alkavat selvittää arvoitusta, jonka viimeiset käänteet selviävät aivan loppumetreillä. Päähenkilönä on poliisien lisäksi syrjäisessä merenrantakylässä asuva Jennifer Gray, jonka elämä kytkeytyy murhaan. Kirjassa käsitellään myös etsivä Stevensin kotiongelmia ja parisuhdetta, joka toi hyvän lisämausteen kirjaan pääjuonen lisäksi.

Parasta kirjassa oli se, mikä hyvissä dekkareissa yleensäkin eli asiat eivät olleet ollenkaan niin, kuin miltä ne aluksi näyttivät ja juoni yllätti loppuun asti. Ikävänä yllätyksenä taas tuli se, että kirjan yksi teemoista oli sadistisia piirteitä saava parisuhdeväkivalta. Olisin toivonut tietoa tästä takakansitekstiin, koska olisin jättänyt tuolloin kirjan lukematta. Olin kuitenkin jo päässyt jo puoliväliin ja juoni koukutti riittävästi siihen, että sinnittelin kirjan loppuun asti yöunien kustannuksellakin.

Itse murhamysteeri oli siis mielestäni suht mukaansatempaava mutta väkivaltakuvauksien vuoksi en lukemisesta kuitenkaan pystynyt kovin paljoa nauttimaan. Muutenkaan en ihan jaa kirjan saamia ylistäviä arvioita, koska ei juonikuvio nyt ihan niin ainutlaatuinen ollut. Mutta nämäpä ovat niitä mielipideasioita, joista saa ja pitää kiistellä.

Viime aikoina olen lukenut dekkaripuolelta Agatha Christien Poirotia, johon olen täysin rakastunut, sekä Alan Bradleyn Flavia de Lucen seikkailuja, joista myös nautin kovasti. Lisäksi tänä vuonna lukaisin Samuel Bjørkin kaksi ensimmäistä kirjaa, Minä matkustan yksin ja Yölintu, mutta niissäkin minua alkoi vaivaamaan äärimmäinen väkivalta. Ehkä minun pitäisi suosiolla tyytyä lukemaan vain kevyempiä dekkareita ja jättää psykologiset trillerit vähemmän herkille lukijoille...