Gummerus 2018
✩✩✩ / ✩✩✩✩✩
"Vampyyrejä oli olemassa ja niitä myytiin ja hän omisti niistä yhden. Hän oli vampyyrinomistaja. Mikä oli kai vähän sama kuin olla koiranomistaja mutta kakkapussien sijaan hän saisi kulkea sen perässä ruumispussien kanssa."
Bongasin Terhi Tarkiaisen haastattelun kirjamessujen ohjelmistosta ja innostuin hänen esikoisteoksestan heti, koska en ole aiemmin lukenut Suomeen sijoittuvaa vampyyritarinaa ja kirjan kuvaus vaikutti muutenkin mahtavalta.
Pure mua kertoo kolmekymppisestä ikuisuusopiskelijasta Annasta, jonka vanhemmat ostavat hänelle syntymäpäivälahjaksi ikioman vampyyrin nimeltä Vlad. Kirja sijoittuu nykyajan Suomeen ja käsittää kolmen päivän ajanjakson Annan elämästä alkaen tämän kyseenalaisen syntymäpäivälahjan saamisesta. Mukaan kuvioihin astuu myös toinen, ei-niin-ystävällinen vampyyri ja kolmikko päätyy mutkien kautta ratkaisemaan vampyyreitä ihmisille välittävän Kennelin arvoituksen.
Kirjan parasta antia oli erittäin oivallinen pohdinta ihmis- tai oikeammin vampyyrioikeuksista, mitä sellaiselle olennolle saa tehdä, joka ei enää ole ihminen? Juoni oli muutenkin hyvin mukaansatempaava ja teksti niin sujuvaa, etten olisi arvannut kyseessä olevan esikoisteos. Pidin myös kovasti siitä, miten kirjan luvut alkoivat tekstipätkällä vuokravampyyrin mukana tulleesta "omistajan oppaasta" ja luvun juoni seurasi tätä pätkää.
Pure mua on täysin ainutlaatuinen sekoitus huumoria, jo mainittua vakavaa pohdintaa "uuselävien kädellisten" oikeuksista, Suomen sisällissodan historiaa sekä vampyyriromantiikkaa ja voinkin sanoa, etten ole aiemmin lukenut mitään vastaavaa.
Kirjassa oli kuitenkin myös ongelmia. Tarkiainen kirjoittaa hauskasti, ehkäpä vähän liiankin huumoripitoisesti ja vitsit tuntuivat menevän vähän väkinäisyyden puolelle. Lisäksi miinuksena oli kirjan loppuratkaisu, joka oli aika lailla absurdi sattuman kauppojen summa eikä siten kovin uskottava. Olen siinä mielessä tosikko lukija, että vaadin yliluonnollisia ja fantasiaelementtejäkin sisältävien kirjojen juonenkuluilta aina jonkunlaista johdonmukaisuutta ja uskottavuutta.
Moitteista huolimatta en malta odottaa seuraavaa osaa, jota Tarkiainen messuilla kertoi kirjoittavansa. Miten käy Annan ja Vladin romanssin ja löytyykö Suomesta kenties muitakin yliluonnollisia olentoja? Se jää nähtäväksi...
2 kommenttia:
Pätkät omistajan oppaasta olivat ihan huippuja :D En itsekään oikein lämmennyt kirjan lopulle, mutta nautin muuten suunnattomasti tämän kirjan lukemisesta ja ostin sen myös omaan hyllyyni.
Jep, omistajan opas oli parhaita asioita tässä! Ootan kyllä innolla jatkoa, vaikka tässä ongelmia olikin.
Lähetä kommentti