Småtrollen och den stora översvämningen
WSOY 1945
✩✩✩✩✩ / ✩✩✩✩✩
Kuten varmasti kaikille suomalaisille lapsille, muumit ovat näytelleet merkittävää roolia myös omassa lapsuudessani. Selkeimmät muumeihin liittyvät muistikuvani ovat Muumilaakson tarinoiden ääressä kököttämisestä ja olenkin varmaan tuolloin nähnyt kaikki siihen mennessä tulleet jaksot. En kuitenkaan muista, että minulle olisi muumikirjoja kovin paljoa luettu ja nyt kun huomasin, että ne kaikki ovat lainattavissa Helsingin kirjaston kautta e-kirjoina, paluuni Muumimaailmaan alkoi!
Ensin muutama sananen Tove Janssonista, jonka elämään ja koko tuotantoon perehdyin lyhyesti ennen kirjan lukua. Jansson kuuli ensimmäisen kerran muumipeikoista enonsa tarinoiden kautta, joissa ne esiintyivät jonkinlaisina pahoina, keittiön nurkissa piileskelevinä olentoina, jotka saattaisivat tulla esiin jos sisarentytär kävisi öisin liian tiuhaan ruokakomerolla. Tove päätyi myöhemmin aikuisena kirjoittamaan ensimmäisen lastenkirjansa Muumit ja suuri tuhotulva jatkosodan aikana, koska hän halusi synkkyyden keskelle muistutuksen lapsuuden onnesta ja turvallisuudesta. Muumit myös muuttuivat mustanvärisistä ilkimyksistä ystävällisiksi ja rauhaa rakastaviksi hahmoiksi eli sellaisiksi, joina ne me tänä päivänä tunnemme.
Toisen kirjansa, Muumipeikon ja pyrstötähden, hän julkaisi heti seuraavana vuonna 1946 ja muut muumikirjat pitkälti muutaman vuoden välein. Suuren yleisön suosioon Jansson pääsi vasta Taikurin hatun ilmestyttyä. Nykypäivänä muumit ovat maailmanlaajuisesti tunnettuja ja Janssonin kirjoja on käännetty yli kolmellekymmenelle kielelle ansaiten aseman käännetyimpänä suomalaiskirjailijana.
Muumit ovat tunnettuja siitä, että niiden parissa viihtyvät sekä aikuisten että lapset. Palatessani Muumimaailmaan tuttujen hahmojen luo, tunsin tutun ja turvallisen läikähdyksen lapsuudesta mutta tavoitin tarinoista myös uusia vivahteita. Muumeissa käsitellään yksinäisyyttä, surua ja onnen etsintää, jotka koskettavat myös aikuista lukijaa. Oli myös mielenkiintoista päästä muumien tarinan alkulähteille, koska Muumit ja tuhotulva alkaa Muumimamman ja Muumipeikon seikkailuna ja muut hahmot ilmaantuvat tarinaan vähitellen. Myös Muumipappa on kirjan alussa kadoksissa, Muumimamman mukaan hän on hävinnyt hattivattien matkaan. Kuten muumitarinoille on tyypillistä, hurjan seikkailun jälkeen perhettä kohtaa onni ja Muumipappa löytyy. Myös Muumipapan rakentama talo on kaikeksi onneksi säilynyt pystyssä ja perhe voi muuttaa sinne asumaan.
Kirjan perusteella käsitykseni Muumimammasta muuttui, muistelin häntä pullantuoksuisena, rauhallisena äitihahmona, kun taas kirjassa hän osallistui rohkeasti seikkailuun ja päätyi pelastamaan Muumipapan. On mahtavaa, miten Jansson on kirjoittanut Muumimammasta vahvan naishahmon aikana, jolloin niitä ei suoranaisesti vilissyt varmaankaan missään kirjallisuudessa, saatika saduissa.
Tove Janssonin taustoja tutkiessani sain selville myös, että hän on kuvittanut J.R.R. Tolkienin kirjan Hobitti, eli sinne ja takaisin, ensin ruotsinnoksen ja sitten suomennoksen (ensimmäisen suomennoksen nimi oli muuten Lohikäärmevuori eli erään hoppelin matka sinne ja takaisin (1973)).
Kaikki Janssonin muumikirjat listoja rakastaville lukijoille:
Muumit ja tuhotulva (1945)
Muumipeikko ja pyrstötähti (1946)
Taikurin hattu (1948)
Muumipapan urotyöt 1950)
Kuinkas sitten kävikaan? Kirja Mymmelistä, Muumipeikosta ja Pikku Myystä (1952)
Vaarallinen juhannus (1954)
Taikatalvi (1957)
Kuka lohduttaisi Nyyttiä? (1960)
Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia (1962)
Muumipappa ja meri (1965)
Muumilaakson marraskuu (1970)
Vaarallinen matka (1977)
Outo vieras Muumitalossa (1980)
Lisätietoa Janssonista löytyy mm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti