Selja Ahava - Ennen kuin mieheni katoaa

Gummerus 2017

✩✩ / ✩✩✩✩✩

"Tämä toinen nainen on vielä mykkä, mutta hän ilmestyy mieheeni eleinä. Hän on käsien liike ja silmien pyörähdys. Vielä toisinaan nuo kädet ovat kuitenkin minun. Silloin kun ne lohduttavat."

Ennen kuin mieheni katoaa perustuu kirjailija Selja Ahavan omakohtaiseen kokemukseen avioliiton kriisistä liittyen puolison transsukupuolisuuteen. Odotin kirjan lukemista kovasti, koska olen halunnut lukea enemmän HLBTI-kirjallisuutta ja olin lukenut arvosteluja kyseisen teoksen ansioista.

Ahava kuljettaa oman tarinansa ohella kertomusta Kristoffer Kolumbuksen löytoretkistä valtameren yli, tavoitteenaan löytää Intia. En ensin tavoittanut ollenkaan näiden kahden tarinan kiinnekohtaa eli sitä, miksi Ahava on valinnut rinnakkaiskertomukseksi juuri Kolumbuksen retket.

Kirjan lopussa tarinat nivoutuivat ihan mukavasti yhteen ja ymmärsin pointin olevan, että sekä kirjan päähenkilö että Kolumbus luulivat tunteneensa ja "nimenneensä" joitakin paikkoja ja asioita, päähenkilö esimerkiksi puolisonsa ruumiinosia ja piirteitä, Kolumbus taas maantieteellisiä paikkoja. Lopulta kummankin tarinassa käy ilmi, että heidän tuntemansa asiat muuttuivat eivätkä lopulta pitäneetkään paikkaansa.

Kirjan suurimmaksi ongelmaksi ja syyksi, miksi en siitä lopulta kovinkaan paljon pitänyt, nousi se, että jäin kaipaamaan Ahavan transsukupuolisen puolison näkökulma parisuhteen kriisiin ja kirja tylpistyi Ahavan lähes transfobiseksi terapiakirjaksi. Kirjaa oli välillä jopa vastenmielistä lukea siinä esiintyvän puolisoon kohdistuvan vihamielisyyden ja kaunan vuoksi, aivan kuin puoliso olisi tehnyt jotenkin hyvin väärin ja verisen loukkaavasti tuodessaan vihdoin esille sen, mitä hän on aina tiennyt olevansa.

Näen myös erittäin ongelmallisena sen, miten Ahava toistuvasti valitsee käyttää entisestä puolisostaan ja transnaisesta täysin väärää ja siten myös loukkaavaa sanaa "mies". Lisäksi koin ikävänä lukijan asettamisen tirkistelijän rooliin esimerkiksi päähenkilön listatessa kaipaamiaan entisen puolisonsa ruumiinosista, genitaalialueet mukaanlukien.

Kritiikilläni en halua väheksyä päähenkilön surutyötä siitä, että oman puolison transsukupuolisuus voi aiheuttaa muutoksia parisuhteeseen ja jopa jonkinlaisen kriisin. Tuntuu vain niin kovin vanhanaikaiselta ja ikävältä, että vielä 2000-luvulla puolison transsukupuolisuus voi aiheuttaa (?) kirjassa kuvatun äärimmäisen suuren inhimillisen tragedian.

Lopuksi on kuitenkin sanottava, että kirjoittaa Ahava kyllä osaa, kirjan kieli oli äärimmäisen kaunista ja taitavaa. Ennen kuin mieheni katoaa piti kuitenkin niin paljon edellä mainittuja ongelmia sisällään, että epäilen lukevani kirjailijan muuta tuotantoa, vaikka ne käsittelisivätkin eri teemoja.