Leffa-arvostelu: Colette (2019)

★★★★

Rakkauteni tarinoihin tarkoittaa myös rakkautta elokuviin, joskaan en suhtaudu niihin yhtä intohimoisesti kuin kirjoihin. Olen ottanut vähän aika sitten tavoitteekseni katsoa elokuvia, joissa on vahva naispääosa ja / tai jotka kertovat merkittävistä historiallisista naisista. Kävin katsomassa viime syksynä Astrid Lindgrenistä kertovan Nuori Astrid (Unga Astrid) ja tämän jälkeen elokuvan Mitä meistä puhutaan (Hva vil folk si), joka kertoi kunniaväkivallasta, perustuen elokuvan ohjaajan omiin kokemuksiin. Vahva suositus kummallekin! 

Mikä olisikaan parempi elokuvavinkki kirjablogiin, kuin sellainen, joka kertoo kirjailijasta! Tämän vuoden alussa ilmestynyt Colette kertoo Sidonie-Gabrielle Coletten tarinan. Colette oli 1800-1900-luvun vaihteessa elänyt ranskalainen kirjailija, joka alkoi kirjoittaa nuorena naisena ensin lapsuusmuistojaan aviomiehensä (näyttelijä Dominic West) kannustamana niin, että mies otti hänen tekemänsä kirjat omiin nimiinsä. Maalaistyttö Claudinesta kertovat kirjat yltivät huimaan suosioon ja pariskunnasta tuli Pariisin kuumin puheenaihe. Pitkään Colette kirjoitti ja mies keräsi kehut, kunnes Coletten saadessa lisää elämänkokemusta ja rohkeutta, hän vaati saada kirjansa omiin nimiinsä. 

Colette uhmasi aikanaan moniakin tabuja sekä kirjailijana että elämässään muutoin, hänen kirjansa olivat aikakauteen nähden hyvin rohkeita ja hän oli avoimesti bi-seksuaali. Colettella oli myös useita avioliiton ulkopuolisia rakastajia. Elokuvassa seurataan Coletten elämäntarinaa avioitumisesta aina avioeroon asti.

Keira Knightley on Coletten roolissa täydellinen. Knightley näyttelee upeasti kirjailijan vapautumisen osittain miehensä vallan alla olevasta nuoresta tytöstä itsenäiseksi ja itsevarmaksi aikuiseksi naiseksi. Myös Coletten miestä näyttelevä Dominic West tekee kelpo suorituksen Colettea kannustavana mutta myös tukahduttavana aviomiehenä. Elokuva on myös hieno aikakautensa kuvaus, esimerkiksi Pariisin seurapiirien juhlat musiikkeineen oli kuvattu mukaansatempaavasti. Myös puvustus ja lavastus oli toteutettu viimeistä piirtoa myöten.

Miinuksena itsestäänselvin seikka, joka on se, että toki olisin mieluiten nähnyt tämän elokuvan ranskalaisilla näyttelijöillä varustettuna puhuttuna ranskan kielellä, koska päähenkilökin oli ranskalainen. Tuntui hassulta joissakin kohtauksissa seurata Knightleyn kirjoittavan ranskaksi mutta puhuvan päälle englanniksi. Noh, tämä on Hollywoodin ylivaltaa, jolle ei taida oikein mahtaa mitään, jos ei halua boikotoida isoa osaa levikkiin tulevista elokuvista...

2 kommenttia:

Nena Sofia kirjoitti...

Mielenkiintoisen kuuloinen elokuva - kiitos laadukkaasta arviosta! Itse olen melkoisessa leffakoukussa, joten tuntuu, että aina saa olla etsimässä laadukasta katseltavaa (siis sellaista, jota ei olisi nähnyt jo pariin otteeseen). Tämä meni katsottavien listalle heti :)

Katri kirjoitti...

Moi, kiitos kommentistasi! :)