Milja Kaunisto - Status

Gummerus 2018

★★★★☆

"Mitä nimestä, kun menneisyytensä saattoi pestä puhtaaksi tyrannien verellä ja valita uuden. Mitä omaisuudesta, kun parhaimmat virat ja nimitykset annettiin palkinnoiksi isänmaallisuudesta. Mitä perheestä, kun tasavalta palkitsi ilmiantajan." 

Huom! Sisältää paljastuksia sarjan edellisistä osista.

Muistaakseni tartuin Milja Kauniston Purppuragiljotiini-trilogian ensimmäiseen osaan Luxus (2016) sen upean kansikuvituksen vuoksi ja onneksi tartuinkin, koska trilogia on ehdottomasti historiallisen fiktion aatelia! Kaunisto on perehtynyt äärimmäisen tarkasti Ranskan vallankumouksen merkittävimpiin historiallisiin henkilöihin ja tapahtumiin ja yhdistää kirjoissaan sulavasti faktaa ja fiktiota.

Romaanit etenevät historiallisten tapahtumien mukaan aikajärjestyksessä, Luxus alkoi muutama vuosi ennen vuonna 1789 tapahtunutta vallankumousta ja Corpus (2017) jatkoi tämän jälkeisiä tapahtumia. Sarjan viimeinen osa Status (2018) taas päättyy kirjan käyttämän tasavallan kalenterin mukaisesti vuoteen III, joka taitaisi olla 1795 (tasavaltalaiskalenteri oli käytössä vuosina 1793 - 1806).

Purppuragiljotiini-trilogian päähenkilöinä ovat Marianne, aatelisarvonsa, omaisuutensa ja miehensä menettänyt kreivitär sekä lapsena äitinsä hylkäämäksi joutunut pyövelin kisälli Isidore. Sarjan sivuhenkilöt ovat pitkälti todellisia historiallisia henkilöitä, kuten riettaista teksteistään kuuluisaksi tullut kirjailija Markiisi de Sade sekä vallankumouksen johtohahmoja, kuten Maximilien Robespierre ja Napoleon Bonaparte.

Sarjassa seurataan Mariannen ja Isidoren selviytymistä ennalta-arvaamattomaksi muuttuneessa Ranskassa, jossa mitkään entiset säännöt eivät päde. Päähenkilöiden valinta eri yhteiskuntaluokista on mainio siksi, että se tuo myös osittain vastakkaisia näkökulmia vallankumouksen seurauksiin.

Luxuksessa Marianne pelastautui kadulta ja todennäköiseltä kuolemalta oikeamielisen Isidoren avulla ja he molemmat päätyivät monen mutkan kautta Markiisi de Saden ylläpitämän ilotalon Maison de Luxen työntekijöiksi, Isidore vahtimestariksi ja Marianne hieman erikoiseen tehtävään ilotyttöjen tapakouluttajaksi. Statuksen alussa Isidore saa kuulla, että Marianne on vangittu ja mestattu, tosin pian lukijalle selviää, että Isidorelle on valehdeltu. Isidore itse päätyy "vallankumouksen isän", Robespierren, tärkeän tehtävän suorittajaksi.

Trilogiassa kuvattu 1700-luvun Pariisi on likainen, syntinen ja rähjäinen, paikka jossa on mahdollista pysyä hengissä vain vakuuttamalla olevansa vallankumouksen puolella oikeasta mielipiteestään huolimatta ja ilmiantamalla naapurinsa ennen kuin tämä ehtii tekemään saman. Vallankumous on johtanut tiettyjen miesten ja työväen vapauksien lisääntymiseen mutta myös aatelisten ja kuninkaan puolella olevien silmittömään murhaamiseen, pelkoon ja koko kansaa kurittavaan nälkään.

Kaunisto kirjoittaa erittäin hyvin ja sanavalinnoista huomaa, miten täydellisesti hän on perehtynyt sekä historialliseen Ranskaan että myös ranskan kieleen. Vaikka teos on kirjoitettu suomeksi, hän käyttää joitakin ranskankielisiä sanoja, joita ei ole ollut mielekästä kääntää. Kirjojen lopusta löytyy sanasto sekä tietoa kyseisessä kirjassa esiintyneistä historiallisista tapahtumista. Kaunisto kutoo eri pää- ja sivujuonien langanpäät yhteen tässä viimeisessä osassa niin hienosti, että arvosteluni kipuaa viiteen tähteen. Sarjan loppuminen on aina myös surullista ja niin hassua kuin se onkin, päähenkilöitä Mariannea ja Isidorea tulee vähän ikävä.

Kaunisto on kirjoittanut myös Olavi Maununpoika-trilogian (2013-2015), joka näemmä myöskin sijoittuu Ranskaan mutta päähenkilönä on suomalainen vastavihitty pappi. Se lähtee ehdottomasti lukulistalle seuraavaksi!